Viestinnän ammattilainen ei ammu puskista

Kirjoitettu 22.3.2012 Kirjoittanut

17


Tiistain Kauppalehdessä (Finnair upposi liian syvälle_20.3.2012) saimme lukea erikoisen artikkelin Finnairin viimeaikaisista vaikeuksista. Toimittaja Cilla Bhose oli haastatellut artikkelia varten syväkurkkua nimeltä ”viestinnän ammattilainen”. Tämä syväkurkku nauraa artikkelissa Finnairin viestinnälle. Sanoo sen toimivan joko kädet sidottuina tai olevan aivan epäammattimaista. Jutun kuvituksena on suuri kuva viestintäjohtaja Arja Suomisesta, joka saa toimia silmätikkuna, kun Finnairia moititaan julkisuudessa johtajien bonusten takia. Päätökset bonuksista on tehty hallituksessa ennen Suomisen aikaa.

Tuskin olen ainoa, joka miettii, voiko todellakaan kukaan viestinnän ammattilainen toimia tähän tapaan nimettömänä lähteenä.  En tunne ketään ”viestinnän ammattilaista”, joka olisi ”nauranut” Finnairin vaikeuksille tai sen viestinnälle. En tunne myöskään ihmisiä, jotka nauraisivat kiistellyille kannustinpalkkioille. Ne vetävät pikemminkin vakavaksi.

Todellinen viestinnän ammattilainen ei ammu puskasta sellaista ammattilaista kuin Arja Suomista joukkoineen. Ammattilainen ei ammu puskasta ketään. Suominen on aika monessa liemessä keitetty jo ennen Finnairia. Bochumin tapaus oli moninkertainen viestinnällinen kriisi johtajien bonuksiin nähden.

Mitä on viestinnän ammattilaisuus? Aloitetaan siitä mitä se ei ole. Se ei ole tilanteesta hyötymistä oman egotrippailun nimissä. Se ei ole epäeettistä toimintaa omaa ammattikuntaa ja kollegoja kohtaan. Kun syväkurkkuna Kauppalehdessä toiminut henkilö on esiintynyt ”viestinnän ammattilaisena”, arkeaan tekevä viestijä tuntee häpeää ja huoltakin ammattikuntansa puolesta.

Viestinnän ammattilaista sitovat samankaltaiset säännöt kuin journalisteja. On ymmärrettävää, että toimittaja Bhose ei paljasta lähdettään. Mutta olisiko ollut paikallaan kilauttaa kaverille ja kysyä toisenlaista mielipidettä? Tai vaikkapa pohtia sitä, miten kannustinjärjestelmät Suomessa syntyvät ja missä? Ne kun ovat useimmiten yhden ja saman firman, Alexander Corporate Financen, tuotteita ja käytössä samalla logiikalla, mutta toki varioiden muotoiltuina lähes jokaisessa pörssiyhtiössä Suomessa.

Kannustimia käytetään yritysten henkilöstöpolitiikassa täysin laillisesti. Finnairin johtajien bonuskysymyksessä nähdään vain jäävuoren huippu. Jos yrityksellä menisi edelleen hyvin, kukaan ei tietäisi kannustimista – tai ei ainakaan välittäisi. Lentäjien ja muun henkilökunnan samanaikaiset palkanalennukset johdon lisäpalkkioiden aikaan kielivät varsin erikoisesta tilanteesta yrityksessä – ehkä epätoivostakin?  Rahalla sidottu johto, joka jättää laivan heti kun voi, on syvemmän pohdinnan paikka. Vaatisi tutkivaa journalismia.  Vai kuuluuko asia meille kaikille?

Kaksinaismoralismiin ei kannata sortua. Bonuskertoimiin haluavat tietenkin kaikki yltää. Antaisitko itse pois jo kerran ansaitsemasi rahat? Bonuskeskustelussa on kyse yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka on tullut Suomeenkin. Siitä, että pienellä osalla yhteiskunnan eliittiä on kaikkea. Tuloerojen kasvu parin viimeisen vuosikymmenen aikana on fakta.

Johtajalla, olipa hän yrityksen tai puolueen keulassa, saattaa kadota kiireessä ja paineessa suhteellisuudentaju. Jos tekee päätöksiä ilman suhteellisuudentajua, syntyy jälkeä, jota pitää paikkailla jälkikäteen.  Ei toivoisi kuitenkaan, että Suomessa ollaan vielä tilanteessa, jossa kovan tason johtaja ei koskaan näkisi asemien yksinäisiä miehiä, työttömiä nuoria, kiusattuja. Ei toivoisi, että Suomessa sellainen taito kuin yhteiskunnallinen vastuunkanto ei kuulu yrityksen tai puoluejohtajan arvoihin.

Vastuullinen toiminta kuuluu jokaisen ammattilaisen, myös viestinnän ammattilaisen ja journalistin etiikkaan.  Viestijä miettii toivottavasti joka päivä, onko hän noudattanut ammattiaan sitovia säännöksiä ja toiminut alallaan esimerkillisesti.  Lehtimies toivottavasti miettii, mitä asioita juttu paljastaa ja edistää. Se kuitenkin on todettava, että kollegan julkinen ja perusteeton pilkkaaminen nimettömänä tuskin edistää oman ammattikunnan arvostusta.

Elina Melgin

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Hänellä on yli kahden vuosikymmenen ajalta kokemusta viestintä- ja suhdetoimintatyöstä muun muassa muotoilun, kulttuurin ja koulutuksen parissa Taideteollisessa korkeakoulussa (Aalto-yliopisto) ja Nokia Oyj:n konserniviestinnästä. Suominen oli lyhyen aikaa Melginin esimies Nokiassa 2000-luvun puolivälissä.

Posted in: Kannanotot