Piritta Seppälä on viestinnän ja sosiaalisen median kouluttaja. Kuva: Eeva Karhu.
Tänä aamuna minulta kysyttiin, miten voi pysyä mukana, kun verkkoviestinnän välineet kehittyvät niin nopeasti. Olin esittelemässä kesäkuussa julkaistavaa kirjaani kustantaja Kansalaisfoorumin aamiaistilaisuudessa, missä käytiin hedelmällistä keskustelua sosiaalisesta mediasta osana organisaatioiden viestintää ja markkinointia. Kirjani ”Kiinnostu ja kiinnosta – Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa” käsittelee aihetta, joka aiheuttaa paljon kysymyksiä ja myös päänvaivaa monessa organisaatiossa.
Vastaukseni on jotakuinkin tällainen: Erityisesti sosiaalisessa mediassa mukana oleminen on hankalaa, jos asiasta ei ole lainkaan kiinnostunut. Ne, jotka käyttävät verkkoa aktiivisesti muutenkin, ovat kiinnostuneita siellä toimimaan ja pysyvät näin lähes automaattisesti mukana eri palveluiden kehityksessä. Samalla kun ollaan kiinnostuneita ja seurataan palveluissa tapahtuvaa toimintaa, pystytään myös jatkuvasti oppimaan ja omaksumaan uusia tapoja toimia.
Mutta mitä sitten tehdään, jos organisaatiosta ei löydy työntekijää, jolla on riittävän laaja osaaminen ja ymmärrys sosiaalisen median käytön suhteen. Tai henkilöresursseja verkkoviestinnän kehittämiseen ei yksinkertaisesti ole?
”Toimiston 23-vuotiaat avuksi”
Amerikkalainen kirjailija ja media-asiantuntija Clay Shirky yksinkertaistaa sosiaaliseen mediaan mukaan lähtemisen seuraavasti: ”Sosiaalisen median hyödyntämiseen ei tarvita mainostoimistoa – kysykää vain neuvoa siltä oman toimistonne 23-vuotiaalta.”. Nuoret voivat kuin voivatkin usein osoittautua suureksi avuksi esimerkiksi palveluita valittaessa tai ylipäätään sosiaalisen median strategioita hiottaessa.
Vaikka toimiston nuorimpia ei suoraan otettaisi some-kampanjoiden pääsuunnittelijoiksi, myös pienempiin asioihin voi heiltä saada apua. Nuoret tietävät, mistä verkossa puhutaan, mikä siellä on pinnalla ja miten eri välineitä käytetään. Järjestöjä kouluttaessani ei ole mitenkään ennen kuulumatonta törmätä tilanteisiin, että aktiiviset järjestötyötä tekevät vanhemmat ovat valjastaneet lapsensa apuun sosiaalisen median kanavien luomisessa ja pyörittämisessä.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisista 16–24 -vuotiaista nuorista 99 prosenttia käyttää internetiä päivittäin. Seuraavassa ikäryhmässä 25–34-vuotiaissa käyttöaste on jo 100 prosenttia. Sosiaalisen median palveluita mainitusta ikäryhmästä käyttää päivittäin 44 prosenttia.
Lapset ja nuoret kasvavat omalla tavallaan kiinni verkkoon ja tästä syystä myös heidän maailmankatsomuksensa on toisenlainen kuin vanhemmilla ikäpolvilla. Asioita jaetaan eteenpäin aivan eri tavalla kuin ennen ja verkossa kerrotaan lähes kaikki mahdollinen kerrottavissa oleva. Toisia se kauhistuttaa, mutta toisille se on arkipäivää ja tulevaisuutta. Maailma muuttuu ja siitä syystä organisaatioiden kannattaa pyrkiä muuttumaan sen mukana.
Suunnittelu ja työnjako tuottavat tuloksia
Viestinnän ammattilaisten työtehtävät ovat usein hyvin pirstaloituneita ja työntekijät jo valmiiksi ylityöllistettyjä. Tästä syystä sosiaaliseen mediaan mukaan lähteminen voi tuntua suurelta aikasyöpöltä ja mahdottomalta hoitaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Organisaation pohtiessa sosiaalisen median ottamista osaksi viestintää ja markkinointia, kannattaa tietyt karikot välttää heti kättelyssä. Suunnittelua ja päivitysvastuuta ei automaattisesti pidä antaa vain viestinnän ihmisten vastuulle, vaan mukaan kannattaa sitouttaa mahdollisimman monta tahoa, organisaation johto mukaan lukien.
Parhaita tuloksia eri organisaatioissa on saavutettu, kun sosiaalisen median strategian suunnittelu ja toimien ideointi on aloitettu yhteistyöllä. Tavoitteiden, kohderyhmien, mahdollisuuksien ja uhkien pohtiminen yhdessä luo kokonaisvaltaista käsitystä kaikille tahoille siitä, millaista toimintaa juuri meidän yrityksemme kannattaa toteuttaa sosiaalisessa mediassa. Jo muutaman ohjatun workshopin avulla saatetaan löytää se yhteinen hiili, johon puhalletaan yhdessä ja innolla.
Työnjako kuuluu oleellisena ja erittäin merkityksellisenä osana suunnittelukokonaisuuteen. Niissä yrityksissä, missä on panostettu eri kanavien päivitys- ja seurantavastuun selkeään jakamiseen useille eri henkilöille ja osastoille, sosiaalinen media on sujahtanut osaksi päivittäisrutiineja yllättävänkin nopeasti. Yhdessä tehtyjen pelisääntöjen myötä kaikki myös tietävät, mikä osa-alue toiminnasta kuuluu kenenkin vastuulle sekä kenelle ilmoittaa, kun verkossa törmää negatiiviisiin omaa organisaatiota koskeviin asioihin.
Mikä parasta: kun sosiaalisen median toimintaa suunnitellaan yhdessä, toimitaan jo valmiiksi yhteisöllisellä tasolla. Ja siihenhän sosiaalinen media kaikessa laajudessaan perustuukin: toisen ihmisen kanssa yhteydesssä olemiseen ja asioiden jakamiseen. Haasta siis työyhteisösi mukaan sosiaalisiin suunnittelutalkoisiin ja kysy vinkkejä nuorisolta!
Piritta Seppälä (medianomi YAMK) on viestinnän ja sosiaalisen median kouluttaja, luennoitsija ja konsultti. Hänen yrityksensä Viestintä-Piritta on toiminut vuodesta 2010 ja auttanut lukuisia organisaatioita tiedottamiseen, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumamarkkinointiin liittyvissä asioissa. Häneltä ilmestyy kesäkuussa kirja, joka käsittelee sosiaalisen median käyttöä osana järjestöjen markkinointia.
Minna Valtari
24.5.2011
Hei Piritta ja kiitos hyvästä jutusta! Olen itsekin työskennellyt sosiaalisen median projekteissa konsulttina, kun olen avustanut järjestöjä ja yrityksiä aloittamaan somen parissa. Taidan itse myös olla malliesimerkki nuoresta, joka nyt vaan on sattunut aina olemaan netissä aktiivinen: blogannut jo vuosikausia ja harrastanut surffailua ja html-koodailua pienestä pitäen. Siinä sivussa on sitten tullut opittua, miten somessa toimitaan. Olen toki myös hakenut aiheesta oppia niin ulkomailla kuin kotimaassa, mutta jotenkin ne kurssit jäävät aina vähän tyhjiksi – kokemuksella ja kenttää seuraamalla asioista tosiaan pysyy kärryillä ja oppii toimimaan!
Olen itse huomannut, että yritysten ja järjestöjen ongelmana on yleensä, että nämä nuoret 23-vuotiaat, joista sinäkin puhut, eivät ole käytännössä niitä, joiden vastuulla some-näkyvyys olisi. Vastuu siirretään usein toimistohenkilöille, jotka taas eivät koskaan ole sosiaalisessa mediassa pyörineet vaan joille internet on se välttämätön paha työelämässä ja kotona ehkä Googlesta jotain joskus haetaan. Lähtökohta somen osaavaan käyttöön onkin silloin kovin erilainen!
Kun nämä toimistotyöntekijät (tai kenelle some-vastuu onkaan sysätty) lähtevät opettelemaan somen käyttöä, kannattaa muistaa ensin opetella henkilökohtaisessa profiilissa, eikä yrityksen tai organisaation profiilissa! Tärkeää on myös tuo Piritta sinun nostamasi pointti somen suunnittelusta yhdessä. Somessahan tosiaan on kyse juuri viestinnästä yhdeltä yhdelle ja erilaisten mutkien kautta perille muille asiasta kiinnostuneille.
Mielestäni on jännittävää nähdä, miten some-kenttä Suomessa kehittyy. Yhä nykyäänkin niin monien mielestä some = Facebook! Kyse vaan on paljon enemmästä kuin yhdestä sivustosta – kyse on yhteistoiminnan mahdollisuuksista ja oman elämän “siirtämisestä” tai “jakamisesta” nettiin. Mielenkiintoista Suomessa on myös se, että esim. Twitteriä käyttämme lähinnä me viestinnästä kiinnostuneet ja/tai viestintää työksi tekevät, mutta kovinkaan moni muu ei sinne vielä ole löytänyt. Maailmalla kuitenkin Twitter on todella suosittu, joten eiköhän sekin maailma ja netissä jakamisen ja vinkkaamisen kulttuuri pikkuhiljaa rantaudu Suomeen!
Piritta
26.5.2011
Kiitos Minna hyvistä kommenteista ja näkökulmista!
On valitettavan totta, että nuoret osaajat turhan usein sysätään sivuun toimistojen tehtävänjaossa, kun sosiaaliseen mediaan lähdetään mukaan. Yritykseni Viestintä-Pirittan sivulla Facebookissa asiaa pohdittiin myös: Pia näki nuorten hyödyntämisen oivana vaihtoehtona yrityksille – Miksi ei palkkaisi nuoria vaikkapa kesätöihin laatimaan esimerkiksi sosiaalisen median suunnitelmia ja ideoimaan kampanjoita? Ehkä vielä joku päivä?
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tämä suomalainen sosiaalisuus verkossa etenee. Olen monen organisaation kanssa käynyt esimerkiksi keskusteluja siitä, että se Facebook-sivu ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto sosiaalisen median käyttämiseen. Mahdollisuuksia on monia, kuten sinäkin mainitsit.
Kuten me ihmiset valitsemme käyttöömme meille sopivimmat some-palvelut, yhtä lailla yritysten ja järjestöjen kannattaa tehdä omat valinnat. Kaikki ei sovi kaikille ja senkin vuoksi kannattaa tutustua moniin eri palveluihin ennen mukaan lähtöä.